Hejsån alla!
Täältäpäin kirjoittelee hyvinhyvin hyvätuulinen tyttö, musta tuntuu että elämä hymyilee mulle just nyt ja kaikki on hyvin nyt. Viikonloppu meni erittäin kivasti Sampan 18vuotis juhlahumuissa ja muiden ihanien kanssa oleskellessa! Ens viikonloppuna on sit vuoro juhlistaa mun vanhenemista mahtavalla porukalla :) menis nyt vaan viikko nopeesti!
Vaikka mulla onkin kaikki loistavasti nyt niin Kotiin mulla on kauhea ikävä ja ikävä kaikkia ihania ihmisiä. Tuntuu etten millään saa rakennettua tänne uutta elämää, ja tarkotan sitä etten saa tänne luotua semmosta turvaa kun mulla ennen on ollut. Tottakai se muodostuu hiljalleen, mutta nyt mulla on tosi vaikee olla täällä ihan yksin, ja silloin kun on paha olla niin ei oo oikeen ketään kuka tulis tukemaan. Tietenkin veikka on täällä, mutta silläkin on niin paljon noita lätkäjuttuja sun muuta, enkä mä voi sitä mun höpinöillä kuormittaa tietenkään....:) Jostakin on vaan nyt tullu semmonen hassu olo, että aina kun mä astun sisään tänne omaan kämppäään ni mulle tulee ihan kauhee ahdistus, se tunne kun ei voi huutaa ovelta "moikka" tai voi ja koitettu on, mutta kukaan ei vastaa. (tietenkään). Se kun aamulla ei millään jaksais herätä, eikä kukaan tuu repimään sua ylös peittojen alta. Kun koulun jälkeen ryömii tänne, niin ei oo mitään valmiina, kotona sais mennä valmiiseen ruokapöytään. Tai kun jumpan jälkeen tulee tänne, niin ei päääse saunaan rentoutumaan vaan ahtautuu tonne pieneen suihkukopperoiseen peseytymään.
ON NIIN PALJON ASIOITA, JOITA KAIPAAN KOTOA.
Mulla on hirvittävä huoli isästä, miten se pärjää kun en oo joka tunnin välein soittamassa, että tulisko se jo kotiin töistä, kun en oo herättämässä sitä iltaisin sohvalta ja käskemässä sitä sänkyyn kun se on nukahtanu huonoon asentoon. Ja miten mä pärjään täällä kun iltasin hirvittävän nälän yllättäen ei olla isin kanssa jääkaapilla syömässä lampaanlihaa...xd kun ei arki-iltasin piristyksenä enää katsella vanhoja tartu mikkiin jaksoja ja lauleta mukana. On mulla tottakai ikävä kaikkia muitakin♥ Sitä kun pikkusisko ryöstelee mun vaatteita, tulee mun viekkuun iltasin katsomaan telkkarista jännittäviä salapoliisi ohjelmia. Äitiä kun se huolehtii, laittaa ruokaa, pistää mut siivoomaa ja pitää jöötä kotona :) Isosiskoa, joka on kohta lähdössä maailman toiselle puolelle karkuun, jonka kanssa kinastella turhista asioista, mutta useinmiten viettää ikimuistoisen hauskoja hetkiä.
Enhän mä ketään ole menettänyt sieltä, siellähän ne aina on, mutta erossa oleminen on alkanu pikkuhiljaa tuntua tosi raskaalta. Ehkä tää on ohi menevää, tai sit mun ois vaan pitänyt jäädä kotiin.
