keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

UNELMIEN TULEVAISUUS


Oma koti 
Romanttiseen tyyliin vaaleanpunaisella, pitsillä ja eleganteilla huonekaluilla sisustettu omakotitalo joko syrjemmältä seudulta rannan ääreltä tai keskeltä kylän tai kaupungin toimintaa.  Koti on katto pään päällä, turva jonne voi aina mennä. Se on ehdottomasti tärkein ja tavoitelluin asia, mitä tulevaisuudeltani haluan - olinpa sitten yksinäinen ihminen tai perheen äiti. 
Koiranpentu
Sitten, kun mulla on se oma koti, aion ottaa sinne kaveriksi jotain karvaista. Kissat ei oo oikeen ollu meidän perheen juttu, ja vaikka kisuistakin tykkään, niin silti tähtäimessä on kuitenkin ehdottomasti koira. Eläimet on ihania. Oon varma, että mun luota löytyy jollekkin ihanalle karvapallolle rakastava koti jonain päivänä. 
Häät
Ammatin, kodin, koiran ja suhteellisen hyvän rahatilanteen saavutettuani haluaisin mennä naimisiin rakastamani miehen kanssa. Häiden ei tarvitsisi olla maailman suurimmat eikä hienoimmat, mutta sellaiset, mihin saisin paikalle kaikki sukulaiset ja ystävät.  Paikka, esteettisyys, ruoka ja tunnelma ovat kaiken a ja o. Siellä olisi paljon kauniita kukkia. Päälläni kantaisin tarkoin monen monen ihmisen kanssa valittua valkoista hääpukua. Vihkiminen olisi kirkossa tai ehkä jopa ulkoilmassa. Häiden jälkeen suuntaisimme häämatkalle vaikkapa Malediiveille tai Barbadokselle. 
Vauva
Rakastunut, avioutunut pariskunta on parasmahdollinen paikka lapselle. En voisi kuvitella hankkivani perheenlisäystä rikkonaiseen tai "ihan hyvään" -parisuhteeseen. Siispä vauva tulee mahdollisesti häiden jälkeen, jos siltä tuntuu. Lapsia haluaisin yhden tai kaksi. Jossain vaiheessa ylä-asteella mulla oli semmonen vaihe, että ajattelin etten varmana ikipäivänä hanki lapsia. Mitähän kapinointia sekin oli olevinaan.. haha! Nyt vauva kuuluu mun tulevaisuuden unelmiin. 
Rakkaus
Lähes kaikkia mun tulevaisuuden unelmia edellyttää rakkaus. Oon ollut kuluneen viime vuoden todella rakastunut. Ja oon aika varma, että kohta kohdalta mun tulevaisuus ja sen unelmat käyvät toteen Onnin kanssa. Eihän sitä koskaan voi tietää tietenkään, mutta musta tuntuu siltä. Eniten, kaikkein eniten mua pelottaa, että jossain vaiheessa se rakkaus vaan katoaa. Joko nyt tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Haluaisin, että meidän lapset saisivat nähdä rakkauden. Että voisin opettaa muillekkin elämän tarkoituksen - rakastamisen. 

Toki täydelliseen tulevaisuuteen liittyy myös toiveet terveydestä, valtavasta matkustelusta, hyvistä elämäntavoista, riittävästä työstä ja siitä, että saisin tuotua mun musikaalista lahjakkuutta jotenkin ilmi. Mutta tässä oli nyt tälleen aika karkeesti pääkohdat siitä, miten mä haluaisin elää tän elämäni. Onnellisesti. 

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

JUST NYT

Hehee, kävinpä tossa eilen elämäni ensimmäisissä pääsykokeissa. Paikkakunta oli Jyväskylä ja ala enkunkielinen sairaanhoitaja. Selvisin kokeesta hyvin eikä megajännitys ilmestyny missään vaiheessa paikalle. Huh, olipahan kokemus!! Nyt oon astetta rikkaampana menossa kohti seuraavia kokeita: sairaanhoitajan ja luokanopettajan. Niihin mä tosiaan hain tän kevään haussa. Kuulostiko yhtään mun jutuilta?
     Ihan ykkösykköstoiveena ois päästä jo tässä haussa Tampereelle tai Lahteen opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Mutta tällä hetkellä suunnitelmissa ois pitää välivuosi töitä tehden. Mutta aika näyttää tuleeko eteen muutto jo nyt vaiko vasta vuoden päästä! Mulla onki sen takia tosi hyvä olo just nyt - en tiedä mitä syksy tuo tullessaan. On hyvä elää hetkessä. Nauttia enemmän ja stressata vähemmän. Ei oo maailmanloppu, jos eka haku ei mee nappiin - saisinpahan hyvän syyn jäädä vielä hetkeks rakkaiden lähelle. 
Vitsi, et tuli tehtyä kiva kiharapilvi pitkästä aikaa! Mulla oli tänään vapaapäivä töistä ja oon fiilistelly sitä tukan väkertämisen lisäks mm. soittamalla musiikkia kovaa (todella kovaa..) ja tietenki laulanu (okei vähä ehkä myös tanssinu) mukana. Voiko vapista paremmin viettää? No okei oisin toki voinu myös mennä ulkoilemaan tonne kevätauringon alle.. Mutta enhän mä malttanut, kun piti tota uutta shortsihaalariakin sovitella ja mallailla peilin edessä. Eikä oo kuulkaas ihan mikä vaan haalari, vaan oikeen vartavasten ulkomaanmatkalle ostettu. Varattiin poikaystävän kanssa matka loppukesästä Turkkiin! Mulla on jonkinlaisia ennakkoluuloja tota maata (ja esim. Bulgariaa) kohtaan, mut toivottavasti ne on vaan niitä luuloja. Koska todistettavasti Egypti oli jotain aivan muuta kuin mitä pienessä päässäni olin ajatellut sekä muitten puheiden perusteella olettanu. Siispä kohti uusia seikkailuja! Kertokaa ihmeessä kokemuksia Turkista, osaan sit taas vähä varautua kun lähtö lähenee, heh!