HAIR

BLONDIT

Oon koko ikäni ollut vaaleatukkainen hattarapää. Hattarapää, koska luonnonkiharat hiukset. Ja niinkun voitte kuvitella, luonnonkihara hius on aika kuivaa ja mun tapauksessani myös aika ohuen höttöstä. Värjäilin mun hiuksia ensimmäistä kertaa aikasintaan kahdeksannella. Aloitin raidoittamalla vaalealla ja siihen tielle jäätiin! Tuhkan harmaata, platinan blondia, kullan vaaleaa.. Lemppariksi tuli hieman kylmään taittuva vaalea, jolla värjäiltiin tota kuuluisaa juurikasvua noin viiden viikon välein, kunnes kyllästyin. Loin mielikuvaa itselleni "brunetet hiukset - kiiltävämmät hiukset!" Ja sitten mentiin..

Päätin liukuvärjätä eli kokeilla tummaa sävyä hieman kevyemmällä vaihtoehdolla. Ihastuin mielettömästi mun brunette lookkiin! Väri taittui hieman liikaa punertavaan ja päätin käydä kampaajalla muuttamassa väriä päältä kylmemmän ruskeaksi ja latvaa vaaleammaksi. Samalla lyhennettiin haituvat samaan tasoon ja lopputulos on tämä! (oikea sävy oikeamman puoleisessa kuvassa)

Joten kysymys kuuluu, Blondit vaiko Brunetet?

Blondina olon plussat on aika tiukassa, mutta tunnen oloni enemmän Viiviksi siinä värissä. Ja rusketus korostuu ihanasti! 

Brunettena ei tarvitse huolehtia juurikasvusta lainkaan. Kampaajalle voi mennä silloin kun haluaa pientä fressausta. Rahaa säästyy. Myös kiiltävyyttä on pikkuruisen enemmän. Tällä hetkellä voisin haluta noi rumasormipystyssä -kuvan hiukset pidennyksineen.. :-) COMMENT, Please! 

GOING TO NEW ZEALAND

Fiiliksiä vaihtoon lähtemisestä

Mulla on todella sekavat fiilikset tästä jutusta. Päällimäisenä mua pelottaa. Pelottaa lähteä yksin toiselle puolelle maapalloa.  Lentää hyvällä tuurilla vain parikymmetä tuntia ja vaihtaa vähintään kerran konetta. Tällä kertaa pitää ihan ite huolehtia kaikki asiakirjat, matkatavarat ja niiden tallessa pitäminen. Aavistuksen pelottaa myös Uuden-Seelannin ilmasto. Entä jos siellä on nipin napin kymmenen lämpöastetta? Mikä kesäloma se sellanen on? Tai jos host-perheeksi tulee aivan eri arvoihin ja uskontoon kuuluvia ihmisiä kuin minä?  

Thaimaa

Vaikka kuinka yritän muistuttaa itseäni, että "hei sä oot oikeesti todella sosiaalinen ja loistava sopeutuja, siitä matkasta ei tuu muuta kuin mahtava!!!" niin jossain syvällä mun sisällä tuntuu väärältä lähteä. Mä en tiedä johtuuko se tästä ajankohdasta tai iästä tai muiden pelotteluista, kuinka joudun piiaksi lammasfarmille. Aluks se nauratti, mutta realistisesti  ajatellen ei se viistisen viikkoa jätöstä lapioiden ainakaan nopeasti kulu..... 

Kap Verde

Gran Canaria

Egypti

Pikkuhiljaa kuitenkin mun päähän on alkanu muodostua ajatus siitä, että wau tästä oikeesti tulee siistiä. Vaikka siellä onkin talvi ja ruskettumisesta tuskin voi edes haaveilla - so what tilalla on kaikkea muuta kivaa mitä ei joka paikassa voi tehdä. Laskettelua vuorilla, surffausta, ratsastamista, kiipelyä... Melkeenpä mitä vaan! Turha sitä on miettiä niitä ei-kivoja-juttuja mitä voi huonolla tuurilla tapahtua. Koska kaiken kaikkiaan tää vaihtoon lähteminen oli ja on todella mahtava juttu ja oon erittäin onnellinen siitä, että muutama viikko sitten sitouduin viimeisen kerran lähtemään reissuun!! 

Ulkomailla oleminen ja englannin käyttäminen on niitä juttuja miks halusinkin vaihtoon hakea ja kohta alkaa olemaan 99% varmaa päästä niitä toteuttamaan, koska lentoliput ostettu! Host-perheitä odottelen jo kovasti, sillä koko homma on ihan kokonaan niistä kiinni. Peukut up, et mulle löydettäis kivat NZ perheet :-)